Kulttuurieroja

Ajattelin hieman kertoa kulttuurieroista, joita olen tämän vaihtoni aikana täällä Espanjassa huomannut. Osa on ihan mukavia ja osa sellaisia, joiden kanssa täytyy vaan yrittää elää :)

1. Kovaäänisyys
Kaikki huutavat, siis myös puhuessaan niitä näitä. En tiedä, johtuuko tämä siitä, että haluavat enemmän huomiota vai onko näillä huono kuulo. Ja sitten kun kuvittelette vaikka neljä espanjalaista vaihtamassa kuulumisiaan, niin tajuatte, kuinka kauheeta se on: kaikki neljä huutavat ja vielä kaikki toistensa päälle. En tiedä, voiko siinä enää kukaan kuulla tai ymmärtää mitään. Itse olen siinä vaiheessa ja asettanut kätöseni korvilleni, jotta ei kuulo menisi tässä melussa. Ja mitä yllättävämpi tai hauskempi asia on kyseessä, sitä kovempaa nämä huutavat. Tätä tekee etenkin toinen kämppikseni ja välillä pelästynkin oikein kunnolla, kun hän haluaa vain aloittaa rattoisan keskustelun kanssani. Tästä kovaäänisyydestä johtuen espanjalaiset ovat kyllä maailman huonoimpia salaisuuksien kertojia/pitäjiä, sillä vähintään kolmen metrin säteellä kaikki kuulevat, kun he "kuiskuttavat" juorujaan.

Huomasin tuossa muutama viikko sitten, että espanjan kielen taitoni on tullut siihen pisteeseen, että ymmärrän liian hyvin kuulemaani. Eli kun joku puhuu espanjaa niin automaattisesti keskittyneesti kuuntelen, koska ymmärrän kuulemaani. Tajusinkin, että olipa kivaa ennen kun en ymmärtänyt kieltä niin hyvin niin ei tarvinnut kuunnellut. Edelliselä bussimatkalla kielitaitoani oikein testattiin, kun takanani istui tyttö, joka huusi kännykäänsä koko matkan usean henkilön kanssa, kertoen jokaiselle aina samat jutut. Hyvin ymmärsin :)

Tähän kovaäänisyyteen liittäisin vielä huutelun kadulla. Eli tarkoitan tällä tarpeetonta huutelua ohi kävellessä tai autosta. Näitä ovat "rubia!" (blondi), "guapa!" (kaunis) jne. Ärsyttävää oikeastaan ja yleensä en kiinnitä näihin huutelijoihin minkäänlaista huomiota.

2. Läheisyys
Toisessa on oltava kiinni ja piste. Tähän ajaa tietysti näiden tervehtimistapa eli poskisuukot, joita annetaan kaksi: ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Tämä on ihan mukava tapa mielestäni, mutta niiden suukkojen jälkeen ei tarvisi jäädä ihoon kiinni. On huomattavasti helpompi puhua kun ottaa hieman etäisyyttä. Mutta se menee niin, että jos minä otan askeleen poispäin niin espanjalainen astuu askeleen minua lähemmäs ja jo tässä vaiheessa tajuan, että karkuun ei pääse. Niinpä keskustelu sujuu aina hyvin läheisissä tunnelmissa, mikä suomalaista ahdistaa silloin tällöin, etenkin jos juttelee jonkun täysin tuntemattoman ihmisen kaa. Eräs opettajani kysyi multa, että mikä on sitten sopiva etäisyys Suomessa ja minä sen hänelle näytin. Eli sanoin, että no jos sä seisot tuossa ja minä olen tässä, niin ketään ei ahdista. Opettaja nauroi ja kysyi, mikä meitä suomalaisia pelottaa. Sitten hän demonstroi espanjalaista etäisyyttä ja astui eteenpäin niin, että sen kengän kärki osui mun kenkään. Lähemmäs jos oisin tullu niin olisin varmaan motannut sitä, sillä se on miespuolinen opettaja.

Tähän teemaan liittyy myös vauvat. Eli täällä jos omistaa vauvan, niin kannattaa pysyä sisätiloissa, jos ei halua, että se joutuu kaikkien ohikulkijoiden lääppimäksi. Kaikkihan rakastavat vauvoja ja niitä pitää silittää, lääppiä ja suukottaa, etenkin jos ne ovat jonkun täysin tuntemattoman ihmisen. Vauvaraukat.

3. Jonottaminen
Espanjalaiset eivät pidä jonottamisesta. Aina täytyy töniä ja jos mitenkään mahdollista niin aina on ainakin hyvä yrittää etuilla. Jos on jonoa niin normaali tapa on kysyä: oletko viimeinen? eli tällä tavalla varmistaa paikkansa jonossa ja kokeilla onneaan, että ehkä tuo ei seisokaan jonossa ja voin ottaa hänen paikkansa. Silti saattta olla, että kyseinen henkilö yrittää etuilla, jos vaikka en huomaisikaan, että hän asettuu eteeni. On myös niitä, jotka eivät kysy, kuka on viimeinen jonossa vaan törkeästi yrittävät kävellä jonon eteen tai niitä ääliöitä, jotka ruokakaupassa yrittävät etuilla laittamalla tavaransa hihnalle, ennenkuin minä ehdin laittaa siihen tavaroitani (vaikka siis itse jonossa seison ennen heitä). Tämä on äärimmäisen raivostuttavaa ja tapahtuu valitettavan usein.

4. Törkeys
Kuten olen aiemmin maininnut, niin täällä pidetään kiroilusta. Jota siis espanjalaiset eivät kuitenkaan pidä törkeänä vaan mukava tapana keventää jutustelua. Muys törkeys on normaalia, mitä törkeämpi olet ja mitä enemmän töksäyttelet asioita, sen parempi :) Eli täällä ylimääräset ole hyvät ja kiitokset jätetään pois jos suinkin mahdollista. Tämän huomasin taas tänään ostoksilla ollessani, kun myyjä lopuks kysyi hyvin napakasti: "Haluutsä muovipussin?" kuullostaen siltä, kun olisin tehnyt jotain pahaa. Vastasin tähän nätisti hymyillen: "No hace falta, gracias." eli ei ole tarvetta, kiitos. Hyvät tavat kunniaan :)

5. Liikenne
Liikennevalot ovat tienvarsilla näon vuoksi. Mitä kovempaa ajaa, sitä nopeammin pääsee. Auton voi parkkeerata siihen, missä on tilaa (ja jos ei ole tilaa, niin hätävilkut päälle ja auto on parkissa missä tahansa). Liikenneympyrät ovat ihania. STOP-merkit turhia. Töötäily toisille autoille on hurjan hauskaa. Suunnilleen näin se menee ja tämä kauhistuttaa. Autottomana joutuu varomaan näitä törttöilijöitä jonkusen verran, etenkin tietä ylittäessään, koska liikennevaloista ei täällä Soriassa juuri piitata. Siis kävelyretki keskustassa on aina yhtä mielenkiintoinen seikkailu. Välillä poliisit ovatkin rauhoittelemassa liikennettä kaduilla huitoen jotain merkkejä käsillään. Mutta tuskin ne autoilijat näistäkään piittaavat. Ja jos Tampereella mua ärsyttää kun autot pysähtyy suojateiden päälle niin täällä tuo on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Koska yleensähän suojatien päällä on paras parkkipaikka :)

Tässä siis asioita, joita mulla tuli mieleen. Kaikesta tästä huolimatta ja tästä johtuen pidän Espanjasta silti kovasti. Onhan tämä niin erilainen maa kuin Suomi. Tänään olen opiskellut espanjaa, sillä tavoitteenani on vielä parantaa kielitaitoani kahden jäljellä olevan kuukauden aikana. Parasta Espanjassa onkin mielestäni kaunis kieli, jota on kiva puhua.

Buen fin de semana a todos!