Tänään tuli siis 100 päivää Espanjassa täyteen. Hassu fiilis kerta kaikkiaan. Tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti ja taas toisaalta tuntuu, että oon ollut täällä jo ikuisuuden. Näihin 100:n päivään on mahtunut paljon: naurua, kyyneleitä, uusia ihmisiä, espanjan oppimista, opiskelua, turhautumista, onnistumisia, matkustelua, TV:n katselua, lenkkeilyä, sään vaihtelua ja paljon kaikkea muuta. On ollut hyviä päiviä ja on ollut huonoja päiviä. Kärsivällisyyttäni on koeteltu useasti, en edes muista kuinka monta kertaa olen joutunut laskemaan kymmeneen hiljaa pääni sisällä, jotten räjähtäisi. Mutta viime aikoina jo huomattavasti harvemmin eli voisin todeta, että olen sopeutunut espanjalaiseen elämään. Espanja tulee siis aina olemaan osa minua aivan varmasti, aivan kuten Saksakin on. Espanjassa on ongelmia, tämä ei ole paratiisi, mutta täällä on monta asiaa, joista pidän: mm. kieli, ihmiset ja ilmasto.
Jotakuta ehkä kiinnostaa tietää, mitä olen viimeisen 100 päivän aikana oppinut? Olen oppinut muun muassa, että: yliopisto täällä on huonotasoinen, Espanjassa ei paista aina aurinko, espanjalaiset rakastavat juoruilua, mainokset saattavat kestää 15 minuuttia, espanjalaisten kotien seinät ovat paperia, kaikki ruoka valmistetaan oliiviöljyn kera, espanjalaiset juovat kovin mielellään kokista ja punaviiniä sekasin, mañana ei aina saavu, pöly on tummempaa kuin Suomessa, asunnoissa on keskuslämmitys jota ei juurikaan käytetä vaikka olisi kuinka kylmä, täällä ei juurikaan ole vaaleahiuksisia, lapset leikkivät ulkona puoleenyöhön, siestan aikaan ulkona ei ole ketään jne. Tätä listaa voisin varmaan jatkaa loputtomiin :)
Ennen kaikkia olen oppinut espanjaa eli olen onnistunut vaihtoni tavoitteessa. Lähdin tänne oppiakseni kielen ja olen siinä ainakin osittain siis onnistunut. En voi siis sanoa, että olisin oppinut espanjaN, vaan olen oppinut espanjaA. Tässä ajassa on mahdotonta oppia kieli täydellisesti, etenkin kun en ole mitään kurssia täällä käynyt eli olen oppinut vain puhumalla ja kuuntelemalla. Ja kun otetaan huomioon, että viimeksi olen espanjaa lukenut Tampereella syksyllä 2007, niin hyvin olen mielestäni pärjännyt. Pystyn sanomaan kaiken, mitä haluan ja voin keskustella mistä tahansa, en pelkää puhua espanjaa tuntemattomien kanssa, en jännitä espanjan puhumista. Tietysti minulta usein puuttuu sanoja tai taivutan jonkun verbin väärin, mutta kaikista tilanteista olen selvinnyt. ja onhan minulla tässä vielä 39 päivää aikaa oppia lisää :) Málagassa kylläkin puhun varmaan enemmän suomea (Anun, tyttöjen ja Iidan kanssa) kuin espanjaa, mutta yritän ylläpitää taitojani ja jutella vähän Franinkin kanssa.
Pakko muuten kertoa, että mulla oli eilen ensimmäistä kertaa ihan täysin rehellisesti mukava ja hyödyllinen luento! Jee! Se oli saksa-espanja käännöstunti ja sain olla paljon äänessä (johtukohan toi tästä?). Ja tunnin lopuksi vielä multa kyseltiin kaikkea Suomesta ja suomen kielestä. Vastasin kysymyksiin espanjaksi, oli helpompaa kun saksaksi :) Ihana voittajafiilis, kun höpöttelin koko luokalle pitkät vastaukset espanjaksi!
Täällä painostava ilma jatkuu, sisälläkin alkaa tuskastuttavaa eikä auta jos avaa ikkunan. Sitäpaitsi täällä on kaikkien allergisten ihmisten kauhukausi menossa: ilmassa leijailee valkosia haituvia ja siitepölyä on ilmassa ihan tajuttomasti. Ja kaikki autot on ihan ihmemönjässä. Täällä on joku puu, joka tiputtaa jotain ihme tahmaisaa nestettä. Autot on oikeesti ihan järkyttävän näkösiä. Onneks ei oo autoa :)
Nyt siirryn iloisin mielin tekemään läksyjä, sillä tiedän, että ne ovat melkolailla viimeisiä laatuaan. Ensi viikolla tähän aikaan olen jo Madridin lentokentällä odottamassa lentoani etelään.
Tähän loppuun vielä kuva minusta, näin 100 Espanjassa vietetyn päivän kunniaksi, olkaapa hyvät. Parempia (siis kauniimpia ;) kuvia luvassa sitten kun on toivottavasti kunnon rusketus Málagan reissun jälkeen.
Buen fin de semana!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti