Tuulen viemää

Ei, en elä romaanissa enkä elokuvassa, vaikka välillä siltä tuntuukin. Ainakin fiilikset heittelevät sen mukaisesti, mutta se kai on naisille tyypillistä :)

Soriassa on ollut nyt parin päivän ajan kova tuuli ja siksi tosi kylmä. Lauantaina jopa tipahteli muutama lumihiutale taivaalta, jota jokaikinen espanjalainen kirosi. Eli siis espanjalaisethan normaalisti kiroilevat minkä jaksavat, joten voitte kuvitella rumien sanojen määrää, kun ikkunaruudun toisella puolella leijaili jotain valkoista :) Tähän väliin kaikille tiedoksi, että kiroilu ei täällä ole mikään tabu, vaan täysin luonnollinen asia. Joka toisen lauseen voi aloittaa sanalla joder, se on jopa suositeltavaa.

Sen lisäksi että tuuli meinaa viedä mukanaan, niin se myös siirtää tavaroita paikasta toiseen. Meidän terassille on kyseisen sääilmiön myötä ilmestynyt muun muuassa mustat naisten alushousut, muropaketti, pyykkipoikia ja leikkihevonen. Saa nähdä, tuleeko joku jonain päivänä hakemaan omansa pois.

Tähän väliin kuva perjantailta, kun olimme tapastelemassa. Tässä olimme ensimmäisellä tapaksella (kyllä, oluen lisäksi oli ruokaakin, se ei vaan päässyt koko komeudessaan kuvaan):

Ilta meni hyvin, käytiin neljässä eri paikassa ja aiheutettiin paljon hämminkiä, olihan meitä aika iso vaihtariporukka. Paras hetki oli erässää irlantilaisessa pubissa (jossa EI myydä irlantilaista olutta), kun olimme pöydän ympärillä ja kaikilla oli baarijakkara. Noh, viereiseen pöytään tuli espanjalainen seurue, josta eräs nainen kysyi Eerolta, tarvitseeko hän tuoliaan, sillä Eero ei istunut tuolillaan. Suomalaisena junttina(?) Eero tietysti totes, että joo ja istahti alas. Revettiin nauruun ja siitä alkoi suomalaisten miesten mollaaminen :) Vieressä ollut Jonathan tietysti repäisi altaan oman tuolinsa ja tarjosi sitä naiselle, joka otti sen mielellään vastaan. Ja kovaan ääneen totesi, että hän on kohtelias mies Ranskasta ja tuo moukka vieressä on Suomesta. Meinattiin kuolla nauruun.

Tänään yliopistolla koin olevani eräässä TV-sarjassa, nimittäin Serranon perheessä. Siinähän niillä on koululla kirjasto, jossa ne aina yrittää olla hiljaa ja sitten se kirjastontäti aina suhisee, että olkaa hiljaa. Olin itse ensimmäistä kertaa kirjastossa parin espanjalaisen tytön kanssa ja eipä kulunu kauaa, kun kirjastontäti suhisi sormi suun edessä. Ja mä vaan nauroin. Mitäs ei ole mitään ryhmätyöhuoneita :)

Tapasin tänään nuoren miehen, joka tulee elokuussa Tampereelle vaihtariksi. Se oli AIVAN TÄYSIN innoissaan ja sano, et haluis pakata samantien laukkunsa ja lähteä Suomeen. Ja oli aivan innoissaan siitä, että oon Suomesta, onhan se hieno asia :) Ja sillä oli noin miljoona kysymystä ja en edes ehtinyt vastata edelliseen kun se jo pommitti seuraavalla. Sen lisäksi täältä Soriasta on tulossa 3 muutakin tyyppiä Tampereelle, hieno juttu!

Taidan mennä iltapalalle ja yrittää syödä muutakin kuin sormeni (jota tuossa aikaisemmin villtelin, kun halusin leikata moniviljajyvä-leipääni. Olin sen verran innoissani nähdessäni muuta kuin valkoista pullaleipää, etten nähnyt sormeani). Joo, hirmu mieleenkiintosta :)

Palaillaan! haleja!