Normaalipäivä

Olipas tänään tylsää yliopistolla, mulla oli vain kaksi tuntia saksan käännöskurssia ja tahti siellä on todeeella hidas. Opettaja yrittää jo keksiä mulle lisätehtäviä :) aivan kuin ala-asteella. Ja tahtia hidastaa se, että kaikilla on tosiaan kannettavat ja nettiyhteys, joten siinä vaiheessa kun pitäs olla käännös nenän edessä niin luetaan sähköpostia, surffaillaan facebookissa jne. Ei nää täällä mitään opi. Loistavia tulevia kääntäjiä :)

Lourdesia eli kontaktihenkilöäni en ole vieläkään onnistunut löytämään. Lähetin jo Valladolidiinkin sähköpostia ja valitin asiasta. Vastaukseksi sain, että jatka vaan yrittämistä, ihan varmasti löydät sen. Tulkoon itse etsimään, ei oo nimittäin kukaan muukaan paikallistanut rouvaa viime aikoina.

Tähän väliin muuten vihdoinkin kuva mun huoneesta:

Ja tässä otos kylppäristäni, vasemmalla ois kylpyamme/suihku:


Tehtiin siis tänään retki Sorian ostoskeskukseen, jossa ei taaskaan ollut juuri muita meidän lisäksi. Ei jonoja sovituskoppeihin tai kassoille, hyvä juttu.
Todettiin, että palvelu Espanjassa on erittäin hidasta. Esimerkiksi jos kävelee vaatekaupassa kassalle ja kaupassa ei ole muita asiakkaita ja myyjiä on kolme, niin ne vaan juttelee keskenään siinä kassan takana ja sit jossain vaiheessa kun juoruilultaan ehtivät niin rahastavat. Ja kahvilassa tarjoilija luki lehtiä ja katsoi telkkaria kun me yritettiin huitoa, että halutaan maksaa. Mañana-meininki pätee siis kaikkialla. Sit täytyy vaan hengittää syvään ja todeta, että ollaan Espanjassa.

Pakko oli kokeilla:

Annen tilaaman annos oli suunniteltua suurempi, hauskaa oli:

Mun annos oli inhimillisempi: